torstaina, syyskuuta 20, 2007

Lihavuus, lihavuus, lihavuus



Kuvassa on pulleakasvoinen Kaalimaan tenava, nukke joka on ollut hyvin suosittu. Lihavuuteen suhtautuminen riippuu myös kulttuurista. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin naisten salapoliisitoimisto -kirjojen [suom. Naisten etsivätoimisto] valloittava päähenkilö Mma Ramotswe on "ruumiinrakenteeltaan perinteinen" botswanalainen nainen.

Kommentti keskusteluun lihavuudesta ja itsensä hyväksymisestä:

Voisi lisätä, että jos ei pysty rakastamaan itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan. Halaa itseäsikin tänään! Se on helppoa.

Jos laihtuminen olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki ihmiset onnistuisivat tulemaan hoikiksi. Mutta näin ei ole.

Psykologisten syiden lisäksi syynä voivat olla monet sairaudet tai yksinkertaisesti perinnöllisyys.

Rottakokeilla on tutkittu geenien vaikutusta lihomiseen. Karmein oli se koe, jossa kaksi rottaa liitettiin yhteen. Ne saivat yhtä paljon ruokaa. "Lihomisen geenin" omaava rotta lihoi, ja toinen laihtui kuoliaaksi!

Pakostakin tulee mieleen monta pariskuntaa, joissa toinen lihoo ja toinen pysyy hoikkana samalla ruokavaliolla. :)

Ruokavaliolla ja liikunnalla voi kuitenkin pitää lihavuutensa kohtuudessa ja pysyä terveenä.

Mma Ramotswe-dekkarit

2 kommenttia:

  1. Olen alkanut hoitaa lievää keskivartalolihavuuttani (95 cm) proteiinipitoisella dieetillä ja vältän hiilihydraattteja ( mukaanlukien peruna ja leipä). Makean nälkää tyydytän hedelmillä, joiden maku on dieetin ansiosta parantunut.
    On jotenkin riskimpi olo.
    Kyseessä on jonkinlainen "luolamiehen dieetti".

    VastaaPoista
  2. Tuo luolamiehen tai keräilijäkansan dieetti kai lieneekin terveellisin, mikäli on uskominen arkeologianlääketieteen (vai miksi sitä sanotaan?) sanoihinkin.

    Dieettini on suurinpiirtein samanlainen kuin sinullakin.
    Mutta meille naisille hedelmätkin ovat lihottavia. Olen tulostanut netistä Atkinsin dieetin luetteloita, joissa hiilihydraatit on jaoiteltu hyviin ja huonoihin.

    Olen ostanut tarkan vaa'an, jolla voi punnita joka ruokamurusen. Minulla on pohjois-amerikkalaiset mittalusikat (cup-mitat). Vähitellen olen oppinut tietämään, minkä verran saan syödä mitäkin.

    Yhdistelemällä useita dieettejä (vähäkalorinen, vähähiilihydraattinen, proteiinipitoinen) voin saada painon pysymään edes jonkinlaisissa rajoissa. Hoikkaa vyötäröä minulla ei ole ollut koskaan, ei edes opiskeluajan nälkävuosina. Vitamiinien syöminen purkista on pakollista tällaisessa dieetissä.

    Valmisruoat ovat täysin kiellettyjen listalla, sillä niissä on paljon suolaa, paljon sokeria, perunaa( ja soijaa, jolle olen allerginen). Mielestäni valmisruokateollisuus on hyvin suuresti syyllinen länsimaiden ihmisten liikalihavuuteen.

    VastaaPoista