tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Jää taas kirjamessut käymättä

Flunssat ovat minulla aina hyvin lieviä, mutta ne kehittyvät silloin tällöin aivan huomaamatta keuhkoputkentulehdukseksi. Olo on aamulla synkkä, iho kuin hiekkapaperia, ei tekisi mieli nousta ylös. Ääni rahisee, keuhkoputket vinkuvat niin kuin Shakespearen ihmisen ikävaiheet-runon loppuosan ihmisellä ('All the world's a stage' in' As you like it') kuudennessa ikävaiheessa..
Silloin pitää mennä lääkärille. Tulee viikon antibioottikuuri, tuttu merkki, joka auttaa. Olo on parasta sohvan divaanipuolella lojuessa. Kirjoittaminen tai tekstin korjaaminen ei suju, mutta aina voi selata sisustuslehtiä ja kirjojakin ja laittaa tarralapun kohtaan, johon voi palata, kun on virkeämpi olo. Lahjakirjoja oikeaan aikaan.

On vielä jotakin, mikä auttaa - jokin oikein viihteellinen historiallinen draama. Huomasimme, että Catherine Cooksonia arvostetaan Englannissa. Uusia TV-sarjoja syntyy, interiöörit ovat huolella valitut olipa kyseessä koillis-englantilainen slummi -ulkoilmamuseo tai jokin hienoista kartanoista. Ja ne maisemat ja vaatteet sekä hyvät näytttelijät. Cookson ei vaikuta hassummalta, on vähän niin kuin Dickens, sosiaalista realismia, johon on lisätty romantiikkaa ja onnellinen loppu. He tiesivät sen, slummeista nousseet Catherine ja Charles, että onnellinen loppu on mahdollinen.
Shakespeare: Loppiaisaatto eli miten haluatte. (Gutenberg) suom Paavo Cajander.
Posted by Picasa

2 kommenttia:

  1. Loppiaisaatto on suosikkejani Bill Shakespearen tuotannossa. Löytyy kirjahyllystäni, tietenkin englanniksi. Se kuului tenttikirjallisuuteen kun opiskelin enkkua.

    Toivottavasti keuhkoputkesi paranevat eikä tarvitse kutsua putkimiestä:)

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen Shakespearen näytelmä, jonka luin. oli englanninkielinen Julius Caesar -sarjakuvakirja (Classics Illustrated tms -sarja). Olin lukenut vasta ihan vähän englantia, sillä aloitin sen neljännellä luokalla tyttökoulussa ruotsin ja saksan jälkeen.

    Muistan vieläkin ne värilliset kuvat. Ostin sen sarjakuvakirjan koulukaupunkini rautatiekioskista. Muitakin Shakespearen näytelmiä oli samassa sarjassa, mutta vuorosanat "Sinäkin Brutukseni" painuivat ikiajoiksi mieleen.

    Minullakin oli pääaineena englanti ja nautin siitä, että sain lukea kirjallisuutta tenttejä varten. Sitä herkkua oli myös "estetiikassa", jossa minulla oli Ranskan ja Venäjän kirjallisuus opiskjelukohteina. Opiskelu oli ihanaa, sillä en pitänyt kiirettä.

    Aika kurja olo on vieläkin. Tautista aikaa.

    VastaaPoista