keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011

Taas keskustellaan maahanmuutosta


Tulkaa meille, maahanmuuttajat. Meillä on ainakin lunta!

Kommentti  maahanmuutosta  [Keskustelua käytiin blogissa, jonka kirjoittaja on lopettanut ja sulkenut sen. Onneksi talletan aina tärkeimmät kommenttini.)

Olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa ja seurannut maahanmuuttopolitiikkaa sekä USAssa että Kanadassa vaihto-oppilasvuosistani asti.

USAssa oli vallalla pitkään tuo" kotouttamisaate", jota on realistisemmin nimitetty sulatusuunipolitiikaksi. Sitä oli myös Neuvostoliitossa, joka oli varsinainen kansojen sulatusuuni. Kaikista yritettiin tehdä neuvostoihminen ja tuhottiin kokonaan pienet kulttuurit ja kielet.

Miksi ihmeessä tuollaista systeemiä ihaillaan Suomessa?

Kanadassa on laitettu reilusti perustuslakiin monikulttuurisuus, ja se onnistuu aika hyvin.
Miksi ei oteta mallia Kanadasta?

Tee muille se, mitä toivoisit tehtävän itsellesi. Tee maahanmuuttajille sama, mitä toivoisit tehtävän suomalaisille Ruotsissa ja muualla maailmassa. Anna heidän elää rauhassa.

Klikkaa hakusanaa 'siirtolaisuus' ja lue muita kirjoituksiani siirtolaisuudesta.

Lisää kommenttejani. Lue koko keskustelu linkin kautta


uusi kommenttini:

Miksi oletat heti, että tarkoitin maahanmuuttajan omalla kulttuurilla huonoa käytöstä?
kommentti:
Me suomalaiset olemme juopottelevia epäkohteliaita tuppisuita mörököllejä, joiden maassa puolet avioliitoista hajoaa, teinitytöt juovat itsensä säännöllisesti humalaan ja nuorten tyttöjen itsemurhaluvut ovat Kiinan jälkeen suurimmat. Kulttuurimme on mennyt jostain syystä pahasti pieleen. Ehkäpä meillä on opittavaa maahanmuuttajilta.

jälleen uusi kommenttini:
Oppiminen tapahtuu parhaiten silloin, kun ihmiset elävät yhdessä, koulutovereina, naapureina ja työtovereina ja ovat kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen.

Mutta välttämättä eivät hyvin erilaisia uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä omaavat ihmiset halua seurustella jatkuvasti toistensa kanssa koulun tai työn ulkopuolella. Miksi pitäisikään? Jokainen valitsee pienen lähipiirin itse.

Eräs kanadalainen nainen sanoi kerran, että yliopisto ja koulu ovat utopistisia yhteisöjä. Siellä ollaan hyvinkin hyviä ystäviä, mutta valmistumisen jälkeen kukin palaa yhteisöönsä.

Ystävällinen rikkaiselo on ihan hyvä. Jutellaan kun tavataan, kysellään kuulumisia. Ei ihmisellä ole yleensä hyvin monta todellista, läheistä ystävää.

Hyvät tavat ja hymy auttavat.

vielä uusi kommentti:
Vieraan kielen oppiminen on vaikeaa aikuiselle. Olen nähnyt sen opettajana, siirtolaisena tarkkaillessani toisia siirtolaisia Kanadassa ja itse yrittäessäni opetella vaikkapa kiinaa tai venäjää aikuisena.

Täytyy olla hyvin vahva motivaatio, jotta jaksaa nähdä sen vaivan, mitä kielen oppiminen vaatii. Toisaalta esim jotkut diplomaatit opettelevat tarmokkaasti ja nopeasti uuden asemamaansa kielen. Se sujuu nopeimmin yksityisopettajan avulla.

Suomessa on eräs erinomainen asia: alatekstit TV-ohjelmissa!

Lapsethan oppivat kielen nopeasti leikkitovereiltaan ja opettajiltaan. Toivokaamme, että he säilyttävät myös äidinkielensä.

Nämä asiat ovat vaikeita. Suomessa ei ole realistisia käsityksiä siitä, mitä voi tehdä.

Nuori, ja varsinkin oppinut ja kielitaitoinen ihminen on aivan eri tilanteessa kuin vieraita kieliä osaamaton kouluja käymätön ihminen. Toiselta ihmiseltä ei pidä vaatia liikaa. Se on ajattelematonta ja jopa julmaa. Eivät kaikki ole kielellisesti huippulahjakkaita.

Olen nähnyt Pohjois-Amerikassa onnellisia suomalaisia siirtolaisia, joilla on heikko englannintaito, mutta elämä sujuu, kun on oma suomalainen yhteisö, jossa voi toimia vapaa-aikoina.

Toinen ja kolmas sukupolvi muuttuu kielitaitoiseksi, usein kaksi- tai kolmikieliseksi ja uuden kotimaansa täysin toimivaksi jäseneksi. Heillä saattaa olla kuitenkin aivan toisenlainen käsitys perheestä ja suvusta kuin suomalaisilla. Uuden kotimaan kieltä osaamaton isoäiti voi olla erittäin arvostettu suvussa. Hän siirtää lapsille suvun perinteen ja kielen ja antaa lasten vanhemmille mahdollisuuden harjoittaa vaativaakin ammattia.

Kirjakauppa, apteekki ja ravintola Toronton kiinalaisessa kaupunginosassa. Kuva: Anna Amnell

Mieleeni tulee tyttäreni kiinalainen oikomishoitoa antava erikoishammaslääkäri, elegantti nainen, joka työskenteli kotonaan. Kiinaa puhuva arvokas isoäiti toi lapsenlapsen sylissään katsomaan, miten äiti tekee työtään ja tervehtimän minua.

Hiukan nöyryyttä, jotta hyväksymme, että asiat voidaan hoitaa muutenkin kuin pohjoismaisella tavalla. Afrikkalaisten ja aasialaisten tapa toimia kunnioittaa kaikkia ikäluokkia ja koko sukua. Se on lämmintä ja tuottaa tasapainoisia ihmisiä.

8 kommenttia:

  1. niin, mins pohjoismaalaiset "pelkää" muita kieliä ja kulttuureja...

    VastaaPoista
  2. Ehkä se, mitä Neuvostoliitto teki pienille maille ja kulttuureille, on jättänyt meille suomalaisille pelon.

    VastaaPoista
  3. Olin aikanaan kirjailijavieraana Tukholman suomalaiskouluissa ja -luokissa. Opettajien mukaan oli suurta, kun lapset näkivät, että myös suomeksi voi kirjoittaa - he häpesivät suomea ja vanhempiensa huonoa ruotsintaitoa.

    Osa maahanmuuttajista toki tulee Suomeen pysyvästi esim. avioliiton kautta. On kuitenkin myös pakolaisia. Onko todella tarkoitus, että he jäävät Suomeen lopuksi elämäänsä = heidän pitää sulautua täysin suomalaiseen kulttuuriin? Eikö tavoite ole kuitenkin se, että pakolaisuus on vain välivaihe, jonka jälkeen he voivat palata takaisin kotimaahansa?

    Oma pietarilainen kälyni oli asunut Suomessa noin vuoden, kun hän oli veljeni rinnalla (lainattu) Lapuan kansallispuku päällään laskemassa Lapuan taistelun muistopäivänä 14.7. seppelettä sankarihaudoille. Sitä minä sanon kotouttamiseksi. ;)

    VastaaPoista
  4. Kaisa,
    tuo on hyvä esimerkki luonnollisesta kotiutumisesta uuteen kotimaahan.

    Osa pakolaisista varmaankin palaa kotimaahansa, osa jää Suomeen.

    Saattaisi olla hyvä idea ottaa Suomeen esimerkiksi katolisia pakolaisia, joilla olisi heti monikielinen mutta aitosuomalainen yhteisö esimerkiksi Helsingissä.

    VastaaPoista
  5. Olen opettanut maahanmuuttajalapsia ja kokemukset vaihtelevat. Osan kanssa on hienoa yhteistyötä. Muutama pikkupoika pistää koulusysteemin kovalle koetukselle ja lähikirjastonkin hurlumhei. Ehkä open näkökulmasta olisi hyvä että maahanmuuttajataustainen lapsi ja nuori löytää paikkansa opiskelusysteemissä ja sopeutuu. On aika rankkaa ottaa vastaan se kapina, jonka syytä ei ymmärrä, jos nuori riehuu koulussa.

    VastaaPoista
  6. Suvaitsevaisuus on usein puheissa, mutta se puuttuu teoissa. Suomalaisilla on vaikeaa hyväksyä maahanmuuttajia, jotka elävät sosiaaliturvan avulla. Mielellään halutaan vastaanottaa vain nopeasti työelämään sopeutuvia ja ohjautuvia maahanmuuttajia.

    VastaaPoista
  7. Helena,
    ne lapset elävät kahden kulttuurin välissä. Siksi se on heille raskasta. Jos heillä ei ole läheistä suhdetta vanhempiin ja isovanhempiin, he ovat yksin vieraassa maassa. Suomi on hyvin erikoinen maa moniin maihin verrattuna.

    VastaaPoista
  8. Arleena,
    olet oikeassa. Ensimmäinen sukupolvi tarvitsee paljon apua valtiolta ja - lapsiltaan ja muulta yhteisöltään.

    Kanadassa (jossa asuin 9 vuotta) sanottiin, että vasta kolmas sukupolvi oli kanadalaistunut. Ensimmäinen eli vanhassa kulttuurissaan omakjsuen uuden maan kulttuurin vain pinnallisesti, toinen eli maahanmuuttajien Kanadassa syntyneet lapsetkin, elivät kahdessa maassa.

    Suomessa unohdetaan, miten suomalaisina suomalaiset siirtolaiset ovat pysyneet ulkomailla. Siitä on oltu ylpeitä. Töitä suomalaiset ovat tehneet kaikkialla. Suomessa on hyvin työkeskeinen kulttuuri. Perhe ja tunteet jäävät vähemmälle huomiolle.

    VastaaPoista