tiistaina, helmikuuta 21, 2012

Onko naisjohtaja miesten luoma marionetti?



Rautarouva-elokuvassa Berliinin muuri rikotaan. Joku on kirjoittanut muuriin sanan 'madness', hulluus.

Onko naisjohtaja miesten luoma marionetti? Tämän vaikutuksen sai elokuvasta Rautarouva (The Iron Lady).

Rautarouva-elokuvan alussa dementoitunut vanhus harhailee luxus-asunnossa kuolleen miehensä "haamun" kanssa.  Typerän näköinen tytär käy katsomassa äitiään, joka elää suuruuden aikansa muistoissa ja kaipaa Etelä-Afrikassa asuvaa poikaansa. Etelä-Afrikka esitetään elokuvassa kaukaisena paikkana, jonne ihminen katoaa.

Hölmistyneen näköinen ruma ja tyhmänrohkea pikkukauppiaan tyttö jumaloi isäänsä ja tämän ihailemia poliittisia puhujia. Tyttö tulla tupsahtaa mukaan politiikkaan, ja näppärä ja mukava rillipää yläluokkainen nuori mies ihastuu häneen ja tekee hänestä salonkikelpoisen rouvan: opettaa tanssimaan ja syömään sivistyneesti. Kaikkien ihmeeksi tämä hassusti pukeutuva nainen menestyy politiikassa niin hyvin, että yläluokan herrat tekevät hänestä poliittisen marionettinsa. Hän menestyykin liian hyvin, karkaa miehensä ja kaikkien herrojen käsistä ja muuttuu itsenäiseksi rautarouvaksi, kunnes romahtaa väsymyksestä kansan mellakoidessa jatkuvasti. Samaan aikaan romahtaa jostain syystä myös Berliinin muuri.

Missä on tarmokas ja käytännöllinen, tietosanakirjamaisen ilmiömäisen muistin omaava ja huippulahjakas Margaret, joka saa arvostetun stipendin Oxfordiin,  mikä vain ohimennen mainitaan elokuvassa? Missä on virkanainen, kemisti ja lakimies Margaret? Missä supernainen, joka osaa tapetoida tyttärensä asunnon seinät ja tekee itse ruokaostokset valtansa huipullakin?

Kuningas opetettiin puhumaan selvästi ja vakuuttavasti, ja sitä pidetään ihailtavana asiana. Elokuvan kauppiaan tyttö opetetaan puhumaan vakuuttavasti. Toiseen suhtaudutaan ihaillen, toiseen huvittuneesti. Länsimaiset miehet eivät pidä hattua päässään puhuessaan julkisesti, siksi myös Margaretin hatuille nauretaan. Hänestä tehdään mies, hatuton nainen. (Vain Hillary Clinton ja Elisabet II sekä muut kuninkaalliset naiset käyttävät hattuja.)

Elokuvan plussana pidän muutamia erinomaisia näyttelijöitä ja etenkin Meryl Streepin ilmiömäistä kykyä luoda menestysvuosien Margaret Thatcher, jonka me sanomalehtiä lukeneet ja TV:tä katsoneet opimme tuntemaan Thatcherin politiikan huippuvuosina (1979–1990). Meryl Streepin ääni on kuin loistosoitin, joka osaa muuntautua.

Unohtumaton on myös kuvaus Margaretin ensi kokemuksesta parlamentissa "Welcome to the mad house", kuten hän puoluetoverinsa (James Bond-näyttelijä) sanoo vähän ennen kuin joutuu poliittisen murhan kohteeksi. Jos on seurannut TV:stä Englannin alahuoneen poliittisia väittelyjä, tietää mistä on kyse. Poliittinen väittely on aivan oma luokkaansa englantilaisessa kulttuurissa.

Tämä elokuva kannatti katsoa. Ymmärrän, miksi se on herättänyt voimakasta debaattia Britanniassa. Se herätti kiinnostuksen: kuka oli oikeastaan Margaret Thatcher? Ei hän minusta kuitenkaan marionetti ollut. Sen ajan Englannin sisäpolitiikkaa en Kanadassa koko 1980-luvun asuneena seurannut. Minua lähempänä olivat Amerikka ja Ronald Reagan. Reaganin sisäpolitiikka ei miellyttänyt minua.

Oma tulkintani Thatcheristä on ollut tähän asti: huippulahjakas, tietosanakirjamaisen muistin omaava ja tarmokas tyttö saa siihen aikaan naisille harvinaisen stipendin Oxfordiin, valmistuu kemistiksi ja lakimieheksi. Tämä kaunis ja naisellinen nykyaikainen uranainen, kaksosten äiti,  varakkaan liikemiehen vaimo ei tyydy edes kemistin tai lakimiehen  uraan vaan ajattelee, että maassa ja  maailmaassa tarvitaan poliittinen muutos.

Yhdessä toisen hullunrohkean poliittisen toimijan Ronald Reaganin ja puolaissyntyisen paavin kanssa hän toimii keulakuvana sille poliittiselle aallolle, joka kaataa Berliinin muurin ja vapauttaa Itä-Euroopan kansat monen vuosikymmenen kestäneestä poliittisesta sorrosta.

Minua ovat kiinnostaneet eniten tässä asiassa juuri nuo Neuvostoliiton alistamat maat, joista tulleita pakolaisia tunsin Torontossa paljon. Heitä olivat monet naapurini ja tuttavani, Itä-Euroopasta paenneet toimittajat. Heille Thatcher ja Reagan olivat rohkeita vapauttajia. Heille Rautarouva-elokuva vaikuttanee parodialta. Eiköhän se liene siksi tarkoitettukin.

Lisäys: Elokuva olisi voinut käsitellä selvemmin Margaret Thatcherin poliittista ideologiaa. Hän uskoi vahvasti neoliberaaliin vapaamarkkinafilosofiaan. Jos ei ole taloudellista vapautta, ei ole myöskään poliittista vapautta. Anekdootti kertoo, että tullessaan konservatiivipuolueen johtajaksi vuonna 1975, hän pamautti pöydälle oppi-isänsä, vuotta aikaisemmin Nobel-palkinnon saaneen Friedrich Hayekin tiiliskiven paksuisen, yli 500 sivuisen teoreettisen teoksen "The Constitution of Liberty" ja sanoi ponnekkaasti konservatiivipuolueen johtajille, jotka istuivat pöydän ympärillä: "This is what we believe". Hän murskasi Englannin vahvan ammattiyhdistysliikkeen, joka rajoitti hänen mielestään taloudellista vapautta. Siitä johtuivat mellakat, sekin jätettiin epäselväksi.

Elokuvassa dementoitunut vanha rautarouva keskustelee lääkärin kanssa, ja kun lääkäri kysyy miltä tuntuu, rautarouva sanoo, että hänelle eivät merkitse tunteet vaan ideat. Annetaan vihje Thatcherin luonteesta teoreettisena poliitikkona, jolla oli oma visionsa, ja hän uskoi siihen aidosti.

 Työtoveri ei tunnista Thatcheriksi elokuvan rautarouvaa, "ei ollut hysteerinen, ylitunteellinen, ylireagoiva kuten Meryl Streepin hahmo".
Ohjaaja Phyllida Lloyd

Toinen anekdootti: Margaret Thatcher on ainoa mies hallituksessa.

12 kommenttia:

  1. Euhän suomalainen nainen uskalla hattua pistää päähänsä, vaikka presidentti olisi.. Viikonloppuna näen tuon filmin, kuuluu melkein yleissivistykseen.

    VastaaPoista
  2. Eniten Thatcheriä on vihattu brittiläisessä työväenluokassa.
    Se viha on ollut valtavaa.
    Monissa näkemissäni musiikkidokumenteissa 80-luvun Britanniasta toistuu näkemys Thatcherista hirviömäisenä hahmona ja köyhien kyykyttäjänä.

    Thatcher muuten piti entistä Chilen diktaattoria Pinohetia hyvänä ystävänään. Riippumatta Thatcherin mahdollisista hyvistä saavutuksista, tuo ystävyys osoittaa ainakin minulle hänen perimmäisen kaunaisuuden ja läpimädän elämänasenteen.

    VastaaPoista
  3. Margaret Thatcherin ansiot ovat ulkopolitiikassa, kylmän sodan loppuunviemisessä ja Itä-Euroopan vapautumisessa.

    Hän oli liian tinkimätön, ei osannut tehdä kompromisseja. Suomen Jyrki Kataisen harjoittaman sosiaaliliberalismin mukainen köyhistä huolehtiminen olisi tehnyt hänelle ja Englannille hyvää.

    Toisaalta täytyy muistaa, mikä hirviö kommunismi oli tuona aikana. Se orjuutti puolet Euroopasta. Mainittu Hayek kirjoitti sotavuosina kuuluisan kritiikkinsä komentotaloudesta ja vahvasta valtion roolista taloudessa, mikä johtaa Hayekin mielestä myös vapauden menetykseen "The Road to Serfdom" (Tie orjuuteen?)

    VastaaPoista
  4. Koko maailmassahan muutoksia, silloin Göteborgissakin varvet pakko lakkauttaa... Eihän Englanti tänään pystyisi elämään kaivoksillaan. Helpompi naiselle irvistää, kun suuria muutoksia, Taloudellista vapauttahan ei kannata rajoittaa, vielä enemmän lisäisi työttömyyttä.

    VastaaPoista
  5. Hannele, en aikonut mennä katsomaan, sillä kritiikkien mukaan elokuva on keskinkertainen paitsi Meryl Streepin osalta. Streep ei ole kuitenkaan suosikkinäyttelijöitäni.

    VastaaPoista
  6. Samuli,
    täytyy muistaa myös, että länsimaissa oli vakavia talousongelmia 1970-luvun alkupuolella Thatcherin tullessa valtaan: korkea inflaatio, työttömyys, vakava öljykriisi.

    Long boom eli sodanjälkeinen vahva talouskasvu oli ohi. Silloin oli ollut hyvä harjoittaa Keynesin mallia, puuttua talouteen, mitä tehtiin Suomessakin. Suomenkin 1960-lukuun vaikutti tuo kansainvälinen hyvä taloudellinen tilanne.

    Yhtä aikaa tuli paljon ongelmia 1970-luvulla. Etsittiin uutta pohjaa talouskasvulle, mikä tulikin 1980-luvulla.

    VastaaPoista
  7. Juu, olen tietoinen noista 70-luvun talousongelmista, jotka olivat Britanniassa erityisen vaikeita. Niiden ratkomisessa Thatcher ilmeisesti onnistui.
    Thatcher kuitenkin jakoi Britannian entistä pahemmin kahtia. Maa on läntisen Euroopan eriarvoisimpia maita. Jotkut tutkijat puhuvat siellä jo luokkien geneettisestä erilaistumisesta.

    Ja hänen puolueensa nykyjohtajat pitävät huolen siitä, että maa pysyy jakaantuneena, yliopistojen lukukausimaksut on nostettu taivaisiin. Joo, ne stipendit!

    Täällä kotomaassa tuskin saavat lukukausimaksuja aikaan ennen poikani yliopisto-opintoja, ja muu minua ei tällä hetkellä kiinnostakaan.

    VastaaPoista
  8. Vielä tuli mieleen Thatcherin pojan seikkailut Afrikassa.
    En nyt muistu mieleen missä valtiossa mies teki bisnestä palkkasoturijoukko tukenaan. Äitinsä poika.

    VastaaPoista
  9. Eiköhän Mark Thatcher ole vastuussa omista teoistaan. Mutta äidit rakastavat lapsiaan. Aina, jos ovat hyviä äitejä.

    VastaaPoista
  10. Hyvin tyhjentävästi kerroit elokuvasta.
    Minä katsoin filmin lähinnä kertomuksena, en niinkään dokumenttina. Mielestäni näyttelijä Meryl Streep onnistui hyvin työssään.

    VastaaPoista
  11. Margaret Thatcherilla on hyvin feministinen tausta. Opiskeli Oxfordin yliopiston Somerville Collegessa.

    http://www.some.ox.ac.uk/4482/all/1/The_Iron_Lady_at_Somerville_College.aspx

    VastaaPoista
  12. Unelma,
    elokuvaa kuitenkin sanotaan elämäkerralliseksi elokuvaksi (biopic). Siinä se epäonnistui. Olisi hienoa nähdä klassinen elämäkertaelokuva Thatcheristä.

    Nythän se oli kertomus, kuten osuvasti sanoit.

    Se oli kertomus dementoituneen vanhuksen muistikuvista ja harhoista. Vanhoilla ihmisillä muistot ja unet ovat yleensäkin hyvin voimakkaita ja eläviä. Heidän sisäinen elämänsä on rikasta. Näin kertoi sisareni, joka oli opiskellut gerontologiaa. Puhuimme usein näistä asioista. (Sisareni kuoli alle 60-vuotiaana syöpään.)

    Meryl Streepin ääntä kuuntelin ihan lumoutuneena. Oli kuin olisi kuunnellut jotain klassisen musiikin kappaletta, jonka on kuullut jonkun soittamana monen monta kertaa ja joku toinen soittaa sen täysin samalla tavalla. Thatcherin ääni tuli tutuksi TV:stä 1980-luvulla.

    Luin, että ohjaaja on toiminut viime aikoina oopperoiden parissa. Jotain siitä näkyi joissain joukkokohtauksissa. Vai johtuuko se kuvaajasta.

    Paljon visuaalisesti hienoja kohtia. Esim Margaretin harhakuvat lapsistaan talossa juoksemassa. Samoin kun hän saapuu ensimmäisen kerran parlamentttalolle. Kun tulee DVD, tulee varmaankin katsottua useamman kerran.

    VastaaPoista