maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Talvi sata vuotta sitten Helsingissä

Helsinki 1905-1906

Cover: Matti Amnell
Helsinki 1900-luvun alussa. Lunta oli runsaasti, ajettiin hevosella ja reellä, Aleksilla hiihdeltiin ja luisteltiin meren jäällä. Taloissa oli yleensä puulämmitys, savupiipuista kohosi kaupungin ylle kovalla pakkasella satoja savupatsaita kuin kynttilöitä. Taloissa oli oli halkoliiterit pihalla tai kellarissa.
Matti Amnellin kuvitusta kirjaan "Aurora ja Pietarin serkut" (1993). Yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora" 2014.

6 kommenttia:

  1. P.S
    Meillä oli halkoliiterit kellarissa, näitä taloja on säilytetty, joskus näytän Puutarhakadulta, minä nähnyt Turun viimeisen hevosen kärryineen, roskakauppias. Minä muistan vieläkin sen kylmän emalipotan, muuton jälkeen, istuttin hevosen rattailla, isä käveli, hänen pää hyppäs ylös ja alas kävellessä kun katselin rattailta. Olin noin 3-vuotias 1950 luvulla, olen vasta 50+ ja muistan, ne oli aikoja, sota vienyt talot ja asuttiin ahtaasti Turussa.

    VastaaPoista
  2. Iisalmessa oli samanlaista vielä kauan. Minun oli helppoa kuvata 1900-luvun alkua, sillä se oli samanlainen kuin lapsuuteni ja kouluvuosieni Iisalmi. Mahtirakennukset puuttuivat tietenkin. Teillä Turussa oli niitäkin. Turku on hieno kaupunki, käymme siellä ainakin pari kertaa vuodessa.

    VastaaPoista
  3. Voi kun pääsisi edes kerran takaisin tuohon aikaan, tai siis pikemminkin; näkemään millaista se on ollut. Me 80-luvun lopun kasvatit olemme jääneet paitsi kaikesta entisajan idyllistä ja vanhan ajan tunnelmasta, josta te suurempien sukupolvien edustajat puhutte kaihoten. Taitaa ainoa toivo olla aikakone, jos joku sen keksisi vielä tämän ihmisiän aikana :)

    Tyylikäs piirustus, mukavan lyhyt ja ytimekäs tiivistys ajankuvasta. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Maria, matka johonkin toiseen maahan voisi olla sellainen aikamatka. Myös Amish- ja mennoniittakylät Yhdysvalloissa elävät kuin toisessa ajassa.
    Jos saat joskus käsiisi tuon kirjani, saat tietää paljon siitä, millaista silloin oli Helsingissä (Katso Aurora ja Lucia Olavintytär -blogejani, niissä on otteita.) Samalla tavalla monet muutkin kirjat ovat aikamatka. Historiallista romaania kirjoittawessa voi olla silmänräpäyksen kestäviä hetkiä, jolloin astuu toiseen aikaan. Luulen, että Mika Waltarilla ne hetket taisivat kestää hiukan kauemmin.

    VastaaPoista
  5. P.S. Käy Lontoossa esim. Victoria ja Albert -museossa. Englannissa on muitakin erinomaisia museoita. Kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö aivan kuin elin Vanhalla Suomaalla (The Fens) ja Lontoossa, joka elää enää vain kirjoissa. On mm eräs karttakirja, josta näkee, millainen Lontoo oli 1500-luvulla. Viktorian aika elää vaikka missä. Asut oikeassa maassa, kun olet historiasta kiinnostunut. (Oletan, että asut edelleen Englannissa, kuten kerrot blogissasi.:))

    VastaaPoista