Taitava opettajakin voi auttaa. Minulla oli kansakoulussa, sen ajan ala-asteella, opettaja, joka rakasti kirjallisuutta. Me lausuimme runoja, luimme ja esitimme näytelmiä. Vaikuttavin draama-kokemus oli se, kun naapurin 8-vuotiaan pojan vatsasta vedettiin luokkamme pikkunäytelmässä "laiskamato" = narunpätkä. Se oli minulle jotain, jota lienevät katsojat kokeneet Shakesperen aikaan.
Elämys on tärkein. Kirjaa lukiessa oli minulle suurin elämys, kun luin Topeliuksen Wälskärin kertomuksista, kuinka munkki hiihti loputtoman suuren jäätyneen järven poikki. En ole raskinut lukea kirjaa uudestaan. [Syntyi historian taju ja näin maiseman linnun lailla. Minua vietiin aikamatkalle.]
Sarjakuvakin voi olla suuri elämys. Muistan elävästi kuvan, jossa ystävät murhaavat Julius Caesarin (Classics Illustrated). En edes osannut englantia paljon ollenkaan silloin.
Pilaako liika ohjelmointi elämyksen? Olemmeko lapsina todellisuudessa sattuman armoilla siinä, mihin suuntaan elämämme kääntyy?
Huom! Artikkeli siitä, miten kohdussa kuultu musiikki ja äänet vaikuttavat. Lue siis jo lapselle, joka ei ole vielä syntynyt. Huotilainen & Fellman: Sitä äitiä kuuleminen, jonka kohdussaasunto Duodecim/2009
Linkki on pitkä, jos haluat kopioida sen itsellesi, käytä tätä
http://tinyurl.com/
Olen lukenut muutamia vanhoja novelleja ajoista ja kodeista, jossa ei kirjoja lainkaan. Ei edes kaikilla kirjailijoilla suotavaa ympäristöä. Ei ole mitään varmaa resptiä tuohon lasten elämyksiin ja kokemuksiin. Monet taiteilijat ja kirjailijat eläneet kurjassa maailmassa...
VastaaPoista"luetaan ääneen tai kerrotaan tarinoita, kummitusjuttuja, vitsejä, syntyy rakkaus sanojen mahtiin ja lumoukseen."
VastaaPoistaEi tarvitse olla kirjoja, tarvitaan sanoja. Kaikki kansat kaikkina aikoina ovat kertoneet ja laulaneet lapsilleen.
Niin, suullisesti totta kait, kun lukutaitokin usein vain papeilla ja sellasilla kauan kauan sitten (ennen Seitsemää Veljestä). Mutta ei noista tarinoista aina lapsille iloa, hehän eivät sinänsä saaneet olla mukana, tuskin jasoivatkaan olla edes valveilla, töitten jälkeen.
VastaaPoistaJos menemme ajassa kauas taaksepäin, oli paljon enemmän juhlapäiviä kuin nyt.
VastaaPoistaSuurin osa lapsista teki työtä vanhempien ja sisarusten kanssa, koska maanviljelys oli vallitsevin ammatti pitkälle 1900-luvulle asti. Ihmiset juttelivat ennen aikaan työtä tehdessään, lapset seurasivat, oppivat katsomalla.
Jokaisella kansalla on satuja ja kansantarinoita, lastenloruja, vitsejä Lapset kuuntelivat aikuisten juttuja. Ei vanhan ajan yhteiskunta ollut henkisesti niin köyhä kuin on luultu
Eivät nykyajan TV-ohjelmat ja laulut ole kaikki lapsille sopivia. :)
Tuskin ne aikuisten jutut aina lapsille sopivaa ennenkään :)
VastaaPoistaAsuttiin ahtaasti, minäkin olen nähnyt kun yksi tupa vain, koko perhe ilman sähköä 1970, samassa. Minäkin olen jakanut makuhuoneen vanhempieni kanssa. Ei sitä töitten jälleen jaksettu tarinoida. Leipomiset, vaatteitten pesu ja kaikki muu veti yömyöhään...
Hannele, kaikki riippuu ihmisistä. Ehkä savolaiset ovat puheliaampia.
VastaaPoistahttp://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/kun-koti-kvi-ahtaaksi_9376.html