Tontun asun monet värit

Father Christmas in the Doll's House, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa on vihreäasuinen joulupukki, jonka olen ostanut kirpputorilta

Vanhempina aikoina tonttujen asut esimerkiksi koulun joulujuhlissa olivat harmaita. Hiippalakit olivat punaisia, samoin vyöt. Tontuilla saattoi olla myös vihreitä ja sinisiä nuttuja.
Tällaisia olivat kansakoulujen pukuvaraston tonttupuvut 1940-1950 -luvuilla ainakin Savossa. Asut saattoivat olla hyvinkin vanhoja.

Tonttupuvuthan muistuttavat keskiajan ja varhaisrenessanssin nuorten miesten vaatteita. Lappalaisten kansallispuvun jakut/nutut muistuttavat renessanssin miesten vaatteita. Ja joulupukki on kuin aito renessanssin vanha herra aamutakkimaisessa hameessaan (vrt papin alba ja arabimiesten vaatteet).

Jenny Nyströmin tontulla oli harmaat vaatteet ja punainen hiippalakki.

Vasta Coca Cola -pukki sai punaiset vaatteet ja "Santa's helpers" eli nykyaikana vakiintuneet tontut samoin. Minulla on kirpputorilta ostettu vihreäpukuinen Viktorian ajan joulupukkikoriste.:)

Punaiset tulppaanit

Punainen väri kuuluu jouluun. Vaikka kuinka päättäisi laittaa jonain jouluna tyylikkäästi vain valkoista ja vihreää - tai valkoista ja violettia - tai tummanpunaista jouluksi, jotain punaista livahtaa mukaan. Ehkä joku antaa lahjaksi punaisia tulppaaneja tai punaisen amarylliksen. Silloin laittaa punaista ainakin keittiöön tai johonkin muuhun paikkaan joulunpunaiseksi asetelmaksi.

Punaisista tulppaaneista voi nauttia muulloinkin.

Aamu itähuoneessa

aamu itähuoneessa, originally uploaded by Anna Amnell.

Berliinin residenssi
Shaker-ajattelun mukaista epätäydellisyyttä kauneudessa edustaa tuo hengari, joka roikkuu ikkunassa.:) Pyykitkin pitää pestä ja kuivata. Pesukonetta ja pyykinkuivaajaa ei ole residenssissä. Alakerrassa on pesukone. En nähnyt sitä. Pesimme pyyykit käsin.

Ei vain turistina

Punainen kansio

Kaksi viikkoa Berliinissä ei ollut vain turistina oloa ja valokuvien ottamista. Mieheni ja minä teimme siellä myös omia töitämme, luimme ja kirjoitimme. Parina päivänä jäin setvimään yksin tekstejäni ja mieheni läksi tutustumaan Pergamon-museoon ja valtiopäivätaloon, jotka jäivät minulta näkemättä. Ehkäpä seuraavalla kerralla.