Katso loistava kuvasarja Helsingin Haagan Rhododendron-puistosta . Kuvat Rosanne Lamarre ja Matti Amnell (Jr).
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, kesäkuuta 03, 2011
Kaikkea ne saksalaiset keksivät
Knoblauchhaus, ainoa yksityistalo, joka säilyi ehjänä toisen maailmansodan pommituksissa Berliinin keskustassa. Kalustus on Biedermeier-tyyliä. Talossa asui 1800-luvulla suku, jonka jäsen suunnitteli talon lähellä sijaitsevan kauniin synagoogan. Arkkitehti ei ollut itse juutalainen.
Berliini yllätti minut täysin, kun olin siellä viime marraskussa kaksi viikkoa. Museot ja taidemuseot olivat loistavia - valtionmuseoissa sai lisäksi valokuvata.
Olin lukenut tyttölyseossa pitkän saksan, osasin koululaisena ulkoa Goethen ja Heinen runoja. Heinen runojen avulla pääsin varmaankin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, sillä haastattelijani oli myös ihastunut niihin. Olin kuitenkin vieraantunut Saksasta, tullut ennakkoluuloiseksi. Saksa joutui vasaran ja alasimen väliin - toisaalla natsit, toisaalta DDR. Liikaa vastenmielisiä asioita.
Kuvia Berliinin matkalta, vanhaa ja uutta saksalaisuutta.
Wittenbergissä oli hotellimme vieressä salaperäinen talo, jonka ovessa luki "Tarinoiden talo". Päättelimme, että se olisi lastenkirjallisuustalo. Viimeisenä päivänä menimme käymään. Se oli DDR:n museo. Museon oppaat olivat nolon tuntuisia. Vanhin heistä läksi oppaaksemme kaksikerroksiseen taloon. Paljon oli hyvin tuttua, 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku ja 1940-luvun arki, samanlaista kuin suomalaisssa kodeissakin. Meillä oli hauskaa, kun vertailtiin ihmisten elämää, ihasteltiin liinoja ja pyyheliinatelineen päällysiä. Sitten kaikki muuttui, tuli natsiajan valokuvia, DDR:n räikeitä värejä, ankeaa, kulissimaista elämää. Joka talossa piti olla poliittisten johtajien kuvia seinillä. - Ei kenelläkään ollut tuollaista, sanoi opas "hienosti kalustetusta" huoneesta, jossa oli ylellisyysesineitä.
Kysyin: Miten te kestitte sen ajan?
- Minulla oli niin hyvät lapset, sanoi nainen kyynelsilmin.
Tein kollaasin leluista, joilla luotiin kauniita muistoja DDR:n lapsille. Siitä samasta kirjoitti Sofi Oksanen Stalinin lehmissä, lapsista, joille lapsuus on onnen aikaa - kaikesta huolimatta.
torstaina, kesäkuuta 02, 2011
Blogisisko ® seitsemäs vuosi
Olin tarkistanut netistä ja Bloggerista jo aikaisemmin, että kenelläkään muulla ei ollut blogia nimeltä Blogisisko. Olin avannut blogini ja koettanut saada sitä siistiin kuntoon. Siihen aikaan blogit eivät olleet yhtä helppoja kuin nyt. Piti muutella koodeja, jotka vaikuttivat minusta kuin hieroglyyfeiltä.
Blogisisko ® on vanhin blogini. Alussa osoitteena oli amnellanna.blogspot.com, sitten blogisiskoKAKSI.blogspot.com ja lopuksi tämä blogisisko.blogspot.com. Yhdistin kaikki Blogisisko-blogini (1-3) yhdeksi blogiksi heti, kun se oli mahdollista Bloggerissa.
Sain digikameran vasta ensimmäisen vuoden jouluna. Sitä ennen ja sen jälkeenkin käytin netistä löytämiäni ilmaiskuvia ja netistä ostamiani kuvia. Blogisisko-blogin aihepiiri on laaja. Olen perustanut myöhemmin muita blogeja, joissa se on suppeampi. Kukat, kulttuuri ja lähihistoria tuovat vuodesta toiseen eniten lukijoita tähän blogiin. Hakusanat ovat blogin pohjalla.
Bloggaan, jotta tulisi kirjoitettua jotain uutta mahdollisimman usein, mieluiten joka päivä. Bloggaamisen on tarkoitus olla hauskaa, tuottaa iloa. Blogi on kuin koti, kuten eräs bloggaaja kirjoitti. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.
On aika kääntää jälleen uusi lehti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)